Myöhemmin minulla oli mahdollisuus työskennellä ja opiskella Etelä-Afrikassa, jossa sain kunnian tavata yhden sankareistani: arkkipiispa Tutun. Olin todistamassa apartheidin romahdusta ja rasismin jättämää pitkää varjoa, mutta myös väsymättömiä ponnisteluja edistyksen ja sovinnon eteen. Viimeisenä Stanfordin-vuotenani asuin Ujaamassa, kampuksen mustalle yhteisölle omistamassa asuntolassa, jonka asukkaista suurin osa oli mustia. Jopa etuoikeutetussa Stanfordissa oli paljon opittavaa rasismin yhteisöömme luomasta jokapäiväisestä epätasa-arvosta.
En kerro tätä kaikkea väittääkseni, että minulla on ensi käden ymmärrystä siitä, millaista on elää mustana Yhdysvalloissa. Haluan kuitenkin kertoa, miten olen lähes 30 vuoden ajan henkilökohtaisesti todistanut kiihkeää, perusteltua ja voimakasta vetoomusta oikeudenmukaisen Amerikan ja maailman puolesta ja päässyt itse osallistumaan tähän kamppailuun. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, edistyksestä ei juuri näy merkkejä, vaikka miljoonat ovat vedonneet muutoksen puolesta. Taloudellinen epätasa-arvo on noussut Amerikassa tasolle, jollaista emme ole nähneet lähes vuosisataan. BIPOC-ihmiset eivät voi käydä ruokaostoksilla tai lenkillä joutumatta pelkäämään, että heidät murhataan ilman seuraamuksia. Suuri amerikkalainen kokeilumme on romahtamassa.
Kuten Martin Luther King sanoi, mellakat ovat kuulematta jääneiden ääni. Ne, jotka ovat pyrkineet saamaan muutosta aikaan rauhanmukaisin keinoin jo vuosisatojen ajan, eivät juurikaan ole nähneet edistystä kohti sitä vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden visiota, jota Yhdysvallat on niin pitkään lupaillut. Ymmärrän, miksi mellakoitsijat eivät ole kokeneet tulleensa kuulluiksi.
Kun pidin ensimmäistä puhettani Snapchatin luomisen jälkeen kutsuvieraana Stanfordin liike-elämänaisten konferenssissa vuonna 2013, sanoin näin: ”Olen nuori, valkoinen ja koulutettu mies. Olen todella, todella onnekas. Eikä elämä ole reilua.” Koin, että etuoikeuksieni ja yhteisömme epätasa-arvon mainitseminen oli erittäin tärkeää – varsinkin, koska puheeni oli osoitettu liike-elämän naisjohtajille, jotka joutuvat kamppailemaan epätasa-arvon kanssa päivittäin. Etuoikeuksieni myöntäminen oli tärkeä ensimmäinen askel, sillä se auttoi minua kuuntelemaan muita. Koska olen varakas, valkoinen mies, kokemukseni poikkeavat olennaisesti muiden amerikkalaisten kokemista vääryyksistä. Erilaisten ihmisten ahdingon ymmärtäminen on tehnyt minusta paremman kumppanin kamppailussa epätasa-arvoa vastaan.
Kantava aate maatamme perustettaessa oli, etteivät ne olosuhteet, joihin kukin sattui syntymään, saisi määrittää koko elämää. Perustajaisät pitivät ajatusta Jumalan valitsemasta yhdestä kuninkaasta naurettavana – Jumala valitsee meidät kaikki ja rakastaa kaikkia yhtäläisesti. He halusivat rakentaa yhteiskunnan, joka heijastaisi Jumalan rakkautta ja ajatusta siitä, että Jumala asuu meissä kaikissa. Jumala ei pidä ketään meistä enemmän tai vähemmän rakkauden arvoisena kuin muita.
On tietenkin otettava huomioon, että useimmat näistä samoista vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kannattavista perustajaisistä olivat myös orjanomistajia. Heidän vahva näkemyksensä ihmisten luomasta ja ihmisille tarkoitetusta kansakunnasta perustui suvaitsemattomuudelle, vääryydelle ja rasismille. Jos emme voi keskustella tästä mädästä perustasta ja siitä, miten sen pohjalta epäonnistumme jatkuvasti yhdenmukaisten mahdollisuuksien luomisessa, emme anna itsellemme mahdollisuutta edistyä täyden kykymme mukaisesti– emmekä koskaan saavuta vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaikille.
Ystävät, tiimiläiset, toimittajat ja yhteistyökumppanit kysyvät minulta usein, mitä voisimme tehdä muutoksen eteen. Myönnän, etten ole millään lailla asiantuntija, ja kypsässä 29 vuoden iässä minulla on vielä paljon opittavaa maailmanmenosta. Kerron silti alla oman näkemykseni siitä, mitä kaipaamamme muutoksen aikaansaaminen vaatisi. Emme pääse rakenteellisesta rasismista eroon, ellemme samalla luo mahdollisuuksia kaikille ihmisille taustasta huolimatta.
Uskon, että ensimmäinen ja tärkein askel on vahvistaa sitoutumisemme niihin arvoihin, joille maamme rakentuu: vapauteen, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen, elämään ja onnellisuuden tavoitteluun. Meidän on luotava yhteinen näkemys tulevaisuuden menestyksestä ja määriteltävä, millaisessa maailmassa haluamme lastemme lasten kasvavan. Tähän prosessiin on otettava mukaan kaikki amerikkalaiset, ja se on ihmisten luoma ja ihmisiä varten. Jos saamme määriteltyä, millaiseksi haluamme kansakuntamme kasvavan, voimme ryhtyä toimeen tekemällä yhteisen visiomme toteuttamisen kannalta välttämättömiä päätöksiä arvojemme mukaisesti.
Meidän on myös ryhdyttävä määrittelemään menestystä arvojemme toteutumisen kautta sen sijaan, että teemme sen turhanpäiväisten lyhyen tähtäimen mittareiden, kuten bruttokansantuotteen tai pörssikurssien, perusteella. Kun terveydenhuollon kustannukset kasvavat, bruttokansantuote kasvaa saavutetusta todellisesta arvosta riippumatta. Jos hurrikaani iskee ja tuhoaa tieltään tuhansia taloja, jotka on rakennettava uudelleen, bruttokansantuote kasvaa. Bruttokansantuote on pohjimmiltaan rikkinäinen mittari, joka ei ilmaise aitoa onnellisuutta tuottavia asioita. Onnellisuuden tavoittelun on oltava muutakin kuin vain vaurauden tavoittelua.
Meidän tulisi perustaa monimuotoinen ja puolueeton totuus-, sovinto- ja korvauskomitea. Meidän on käynnistettävä prosessi, jonka tarkoitus on varmistaa, että Amerikan musta yhteisö tulee kuulluksi kaikkialla maassa, tutkittava oikeusjärjestelmän ennakkokäsityksiä ja puolueellisuutta, vahvistettava oikeusministeriön kansalaisoikeusjaostoa ja ryhdyttävä toimeen komitean sovinto- ja korvaussuositusten perusteella. Meillä on paljon opittavaa niiltä, joilla on ollut rohkeutta ryhtyä kokemiensa kauheuksien jälkeen samankaltaisin toimiin eri puolilla maailmaa, ja meidän tulisi luoda prosessi, joka heijastaa amerikkalaisia arvoja ja auttaa kansakuntaamme tekemään tarvittavat muutokset ja parantumaan.
"Mahdollisuuksien moottori" on käynnistettävä uudelleen sijoittamalla koulutukseen, terveydenhuoltoon ja asuntoihin, jotta vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusainekset olisivat useampien saatavilla ja tavoitettavissa.
Uskon, että yksi syy yrittäjyyden merkittävään laskuun Yhdysvalloissa 1980-luvun jälkeen on asianmukaisten yhteiskunnallisten turvaverkkojen puute. Yrittäjyys on riippuvaista siitä, että ihmiset voivat ottaa riskejä yritystä perustaessaan. Se on miltei mahdotonta, ellei käytössä ole jonkinlaista turvaverkkoa, jollainen minullakin oli. Nykypäivän yrittäjyydestä haaveilevia kuormittavat opintolainat, paikallaan junnaavat palkat ja nousevat elinkustannukset, joiden vuoksi heidän on vaikea säästää yrityksen perustamiseen tarvittava pesämuna.
Maamme ja lastenlastemme tulevaisuuteen sijoittaminen on kallista. Meidän onkin luotava progressiivisempi tuloverojärjestelmä ja korotettava perintöveroa merkittävästi. Lisäksi yrityksiltä on perittävä enemmän veroja. Tulevaisuuteen sijoittamisen ohella meidän on myös vähennettävä valtion alijäämää, jotta olemme valmiimpia kohtaamaan ulkoisia shokkeja, joita saatamme kohdata tulevaisuuden nopeasti muuttuvassa maailmassa. Lyhyesti sanottuna kaltaisteni ihmisten pitäisi maksaa huomattavasti enemmän veroja – ja uskon, että meitä kaikkia hyödyttävän yhteiskunnan luominen on sen arvoista.
Monet näistä muutoksista ovat ehkä lyhyellä tähtäimellä yrityksille ”huonoja”. Ne edustavat kuitenkin pitkäaikaisia sijoituksia kansakuntaamme, ja siksi uskonkin, että niillä saadaan aikaiseksi merkittäviä etuja pitkällä tähtäimellä.
Miksi muutos ei ole vielä tapahtunut? Väitän, että se johtuu siitä, että kaikkia hallituksemme elimiä hallussaan pitävä suurten ikäluokkien enemmistö ei ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa paremman tulevaisuuden luomiseksi lapsilleen. Vuosikymmenten ajan hallituksemme on tarjonnut verohelpotuksia alijäämää kasvattamalla sekä tukenut jo valmiiksi vauraita rikastuttaakseen tärkeintä äänestäjäkuntaansa: suuria ikäluokkia. Suurten ikäluokkien hallussa onkin lähes 60 % yhdysvaltalaisten kotitalouksien vauraudesta. Vertailun vuoksi todettakoon, että miljardöörien hallussa on noin 3 %. Sosiaaliturvan piirissä rahoitamme esimerkiksi ohjelmaa, joka maksaa etuuksia historiamme vauraimmalle sukupolvelle ilman minkäänlaista tarveharkintaa.
Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että kun vanhempi sukupolvi ei näe itseään nuoremmassa sukupolvessa, se ei ole yhtä halukas sijoittamaan nuoremman sukupolven tulevaisuuteen. Yhdysvalloissa suurista ikäluokista noin 70 % on valkoihoisia, kun taas Z-sukupolvesta valkoisia on noin 50 %. Yhdysvaltojen demografista muutosta ei voi pysäyttää. Kysymys onkin siis, pystymmekö tekemään yhteistyötä luodaksemme maan, joka edustaa perimmäisiä arvojaan paremmin, parantaa menneisyyden syvät haavat, pyrkii hävittämään rasismin ja epätasa-arvon ja luo mahdollisuuksia kaikille riippumatta siitä, keitä me olemme ja missä satuimme syntymään.
Kantamme Snapchatilla on yksinkertainen: emme voi tukea Yhdysvalloissa olevia tilejä, jotka on yhdistetty rotuväkivaltaan kannustaviin ihmisiin riippumatta siitä, tapahtuuko tällaista toimintaa alustallamme vai muualla. Tutustu-sisältömme on toimitettu alusta, jossa pääsemme valitsemaan, millaista sisältöä tuemme. Olemme puhuneet positiivisen vaikutuksen luomisesta useaan otteeseen ja aiomme myös toimia sanamme mukaisesti, kun valitsemme, mitä sisältöä nostamme Snapchatissa esiin. Saatamme jatkossakin sallia Snapchat-tilin erimielisyyttä lietsoville ihmisille, kunhan heidän Snapchatissa julkaisemansa sisältö vastaa yhteisömme sääntöjä, mutta emme tue heidän tiliään tai sisältöään millään lailla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä siirtyä rakkauden tielle, ja toivonkin aidon hartaasti, että maamme johto tekisi töitä edistääkseen pohjimmaisia arvojamme ja olemassaolomme tarkoitusta: vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaikille.
Sitä päivää odottaessa teemme toimillamme selväksi, että rasismilla, väkivallalla ja epäoikeudenmukaisuudella ei ole harmaita alueita, emmekä tue näitä asioita tai niitä tukevia henkilöitä alustallamme.
Tämä ei tarkoita, että poistaisimme sisältöä, josta jotkut ovat eri mieltä, tai tilejä, joita jotkut pitävät loukkaavina. Maamme ja koko maailman tulevaisuudesta riittää vielä paljon keskusteltavaa, mutta Yhdysvalloissa ei ole tilaa väittelylle ihmiselämän arvosta tai vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta kamppailemisen tärkeydestä. Seisomme kaikkien rauhan, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta kamppailevien rinnalla ja edistämme alustallamme hyvyyttä pahuuden sijaan.
Tiedän monien ajattelevan, että vaikka ”jotkut ihmiset” ovat rasisteja tai vaikka yhteiskunnassamme esiintyy ”jonkin verran epätasa-arvoa”, emme ole kaikki pahoja. Oma näkemykseni on, että ihmiskunnan kokemukset ovat olennaisesti yhteydessä toisiinsa, ja kun yksi meistä kärsii, kärsimme kaikki. Kun yksi meistä näkee nälkää, näemme kaikki nälkää. Ja kun yksi meistä on köyhä, olemme kaikki köyhiä. Kun kuka tahansa meistä mahdollistaa omalla vaikenemisellaan epätasa-arvon leviämisen, olemme epäonnistuneet luomaan kansakunnan, joka pyrkii kohti parhaimpia ihanteitaan.
Jotkut teistä ovat kysyneet, aikooko Snap avustaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta tukevia järjestöjä. Vastaus on kyllä. Kokemukseni mukaan hyväntekeväisyydellä saa kuitenkin aikaiseksi vain pienen särön vastassamme olevan vakavan epäoikeudenmukaisuuden muuriin. Perheemme jatkaa merkityksellistä avustustyötään tukemalla mahdollisuuksien luomista vähäosaisille ja tekee jatkossakin lahjoituksia oikeudenmukaisuuden puolustajille, mutta näissä olosuhteissa vaaditaan koko yhteiskuntamme järeämpää uudelleenjärjestelyä. Yksityinen hyväntekeväisyys voi paikata koloja tai nopeuttaa prosessia, mutta se ei yksin riitä kuromaan umpeen epäoikeudenmukaisuuden ammottavaa kuilua. Meidän on ylitettävä tämä kuilu yhdessä ja yhtenäisenä kansana sekä pyrittävä kohti vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaikille.
Edessämme on monia haasteita. Jotta voimme selättää Yhdysvaltojen pitkän väkivallan ja epätasa-arvon perinteen, jonka viimeisimpiä uhreja George, Ahmaud ja Breonna sekä niin monet nimettömiksi jääneet ovat, meidän on oltava valmiit perusteellisiin muutoksiin – ei pelkästään maassamme, vaan myös sydämissämme. Meidän on kannettava rauhan soihtua ja jaettava rakkautta koko ihmiskunnalle.
Rauha olkoon kanssanne.
Evan