We Stand Together

Tiimilleni

Kuten Lara viime viikolla kertoi, olimme aikoneet keskustella Georgen, Ahmaudin ja Breonnan kuolemista huomisaamun Snap in Focusissa. Kun kuitenkin ajattelin Yhdysvaltojen pitkää rotuväkivallan ja epätasa-arvon historiaa, tuntui väärältä odottaa sinne asti. Tuemme pahuutta jokainen hetki, kun olemme hiljaa sen ja vääryyksien edessä. Pahoittelen, että jaan tuntemukseni kanssanne vasta nyt.

Se, miten mustia ja värillisiä kohdellaan Amerikassa, särkee sydämeni ja täyttää minut raivolla.

Tulin jo nuorena tietoiseksi kamppailusta vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Isäni oli pääasianajaja Christopher Commissionissa (jossa sattumalta myös oma pääasianajajamme Mike aikoinaan työskenteli), jonka tehtävänä oli selvittää Los Angelesin poliisin rasismia ja liiallista voimankäyttöä. Komitea perustettiin Rodney Kingin pahoinpitelyn seurauksena, mikä tapahtui täällä Los Angelesissa vuonna 1991. Komitea havaitsikin laajalle levittäytynyttä rasismia ja liiallista voimankäyttöä, jota poliisijohto ei ollut pystynyt suitsimaan. Sen lähes 30 vuotta sitten tekemät suositukset ovat yhä tänäkin päivänä pelottavan ajankohtaisia.

Myöhemmin minulla oli mahdollisuus työskennellä ja opiskella Etelä-Afrikassa, jossa sain kunnian tavata yhden sankareistani: arkkipiispa Tutun. Olin todistamassa apartheidin romahdusta ja rasismin jättämää pitkää varjoa, mutta myös väsymättömiä ponnisteluja edistyksen ja sovinnon eteen. Viimeisenä Stanfordin-vuotenani asuin Ujaamassa, kampuksen mustalle yhteisölle omistamassa asuntolassa, jonka asukkaista suurin osa oli mustia. Jopa etuoikeutetussa Stanfordissa oli paljon opittavaa rasismin yhteisöömme luomasta jokapäiväisestä epätasa-arvosta.

En kerro tätä kaikkea väittääkseni, että minulla on ensi käden ymmärrystä siitä, millaista on elää mustana Yhdysvalloissa. Haluan kuitenkin kertoa, miten olen lähes 30 vuoden ajan henkilökohtaisesti todistanut kiihkeää, perusteltua ja voimakasta vetoomusta oikeudenmukaisen Amerikan ja maailman puolesta ja päässyt itse osallistumaan tähän kamppailuun. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, edistyksestä ei juuri näy merkkejä, vaikka miljoonat ovat vedonneet muutoksen puolesta. Taloudellinen epätasa-arvo on noussut Amerikassa tasolle, jollaista emme ole nähneet lähes vuosisataan. Mustat ja ruskeat ihmiset eivät voi käydä ruokaostoksilla tai lenkillä joutumatta pelkäämään, että heidät murhataan ilman seuraamuksia. Suuri amerikkalainen kokeilumme on romahtamassa.

Kuten Martin Luther King sanoi, mellakat ovat kuulematta jääneiden ääni. Ne, jotka ovat pyrkineet saamaan muutosta aikaan rauhanmukaisin keinoin jo vuosisatojen ajan, eivät juurikaan ole nähneet edistystä kohti sitä vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden visiota, jota Yhdysvallat on niin pitkään lupaillut. Ymmärrän, miksi mellakoitsijat eivät ole kokeneet tulleensa kuulluiksi.

Kun pidin ensimmäistä puhettani Snapchatin luomisen jälkeen kutsuvieraana Stanfordin liike-elämänaisten konferenssissa vuonna 2013, sanoin näin: ”Olen nuori, valkoinen ja koulutettu mies. Olen todella, todella onnekas. Eikä elämä ole reilua.” Koin, että etuoikeuksieni ja yhteisömme epätasa-arvon mainitseminen oli erittäin tärkeää – varsinkin, koska puheeni oli osoitettu liike-elämän naisjohtajille, jotka joutuvat kamppailemaan epätasa-arvon kanssa päivittäin. Etuoikeuksieni myöntäminen oli tärkeä ensimmäinen askel, sillä se auttoi minua kuuntelemaan muita. Koska olen varakas, valkoinen mies, kokemukseni poikkeavat olennaisesti muiden amerikkalaisten kokemista vääryyksistä. Erilaisten ihmisten ahdingon ymmärtäminen on tehnyt minusta paremman kumppanin kamppailussa epätasa-arvoa vastaan.

Kantava aate maatamme perustettaessa oli, etteivät ne olosuhteet, joihin kukin sattui syntymään, saisi määrittää koko elämää. Perustajaisät pitivät ajatusta Jumalan valitsemasta yhdestä kuninkaasta naurettavana – Jumala valitsee meidät kaikki ja rakastaa kaikkia yhtäläisesti. He halusivat rakentaa yhteiskunnan, joka heijastaisi Jumalan rakkautta ja ajatusta siitä, että Jumala asuu meissä kaikissa. Jumala ei pidä ketään meistä enemmän tai vähemmän rakkauden arvoisena kuin muita.

On tietenkin otettava huomioon, että nämä samat vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kannattavat perustajaisät olivat myös pääasiassa orjanomistajia. Heidän vahva näkemyksensä ihmisten luomasta ja ihmisille tarkoitetusta kansakunnasta perustui suvaitsemattomuudelle, vääryydelle ja rasismille. Jos emme voi keskustella tästä mädästä perustasta ja siitä, miten sen pohjalta epäonnistumme jatkuvasti yhdenmukaisten mahdollisuuksien luomisessa, emme anna itsellemme mahdollisuutta edistyä täyden kykymme mukaisesti– emmekä koskaan saavuta vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaikille.

Ystävät, tiimiläiset, toimittajat ja yhteistyökumppanit kysyvät minulta usein, mitä voisimme tehdä muutoksen eteen. Myönnän, etten ole millään lailla asiantuntija, ja kypsässä 29 vuoden iässä minulla on vielä paljon opittavaa maailmanmenosta. Kerron silti alla oman näkemykseni siitä, mitä kaipaamamme muutoksen aikaansaaminen vaatisi. Emme pääse rakenteellisesta rasismista eroon, ellemme samalla luo mahdollisuuksia kaikille ihmisille taustasta huolimatta.

Ensinnäkin on tärkeä ymmärtää, että omasta näkökulmastani nykypäivän Yhdysvaltoja määrittää pitkälti presidentti Reaganin ja muiden esittämä ”suuri aate”, jonka mukaan yritysten pitäisi olla kehityksen moottoreita ja valtion tulisi lähinnä pysyä pois tieltä. Verohelpotukset ja sääntelyn vähentäminen auttoivat tosiaan Yhdysvaltojen taloutta kasvamaan, ja liittovaltion hallinto on kohdentanut budjettiaan tulevaisuuteen suuntaavista kehityshankkeista erilaisiin tukiin, kuten sosiaaliturvaan. Sijoittaminen valtion kehityshankkeisiin vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta sillä on monia merkittäviä lyhyen tähtäimen hyötyjä: se on auttanut luomaan perustan monille nykypäivän älypuhelinten komponenteille, mikä puolestaan on johtanut omamme kaltaisten yritysten kasvuun ja menestykseen. Alla on summittainen (ja epätäydellinen) katsaus liittovaltion budjettiin. Vaikka voimmekin väitellä siitä, mihin kukin rivi kuuluu, luvuista paljastuu selkeä vinouma kohti nykyisyyttä ja menneisyyttä tulevaisuuden kustannuksella:

Ei ole mikään salaisuus, että maamme on asettanut yritykset etusijalle. Me Snapilla olemme hyötyneet merkittävästi näistä käytännöistä, mutta nyt on mielestäni koittanut aika asettaa amerikkalaiset etusijalle.

Uskon, että ensimmäinen ja tärkein askel on vahvistaa sitoutumisemme niihin arvoihin, joille maamme rakentuu: vapauteen, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen, elämään ja onnellisuuden tavoitteluun. Meidän on luotava yhteinen näkemys tulevaisuuden menestyksestä ja määriteltävä, millaisessa maailmassa haluamme lastemme lasten kasvavan. Tähän prosessiin on otettava mukaan kaikki amerikkalaiset, ja se on kansalaisilta kansalaisia varten. Jos saamme määriteltyä, millaiseksi haluamme kansakuntamme kasvavan, voimme ryhtyä toimeen tekemällä yhteisen visiomme toteuttamisen kannalta välttämättömiä päätöksiä arvojemme mukaisesti.

Meidän on myös ryhdyttävä määrittelemään menestystä arvojemme toteutumisen kautta sen sijaan, että teemme sen turhanpäiväisten lyhyen tähtäimen mittareiden, kuten bruttokansantuotteen tai pörssikurssien, perusteella. Kun terveydenhuollon kustannukset kasvavat, bruttokansantuote kasvaa saavutetusta todellisesta arvosta riippumatta. Jos hurrikaani iskee ja tuhoaa tieltään tuhansia taloja, jotka on rakennettava uudelleen, bruttokansantuote kasvaa. Bruttokansantuote on pohjimmiltaan rikkinäinen mittari, joka ei ilmaise aitoa onnellisuutta tuottavia asioita. Onnellisuuden tavoittelun on oltava muutakin kuin vain vaurauden tavoittelua.

Meidän tulisi perustaa monimuotoinen ja puolueeton totuus-, sovinto- ja korvauskomitea. Meidän on käynnistettävä prosessi, jonka tarkoitus on varmistaa, että Amerikan musta yhteisö tulee kuulluksi kaikkialla maassa, tutkittava oikeusjärjestelmän ennakkokäsityksiä ja puolueellisuutta, vahvistettava oikeusministeriön kansalaisoikeusjaostoa ja ryhdyttävä toimeen komitean sovinto- ja korvaussuositusten perusteella. Meillä on paljon opittavaa niiltä, joilla on ollut rohkeutta ryhtyä kokemiensa kauheuksien jälkeen samankaltaisin toimiin eri puolilla maailmaa, ja meidän tulisi luoda prosessi, joka heijastaa amerikkalaisia arvoja ja auttaa kansakuntaamme tekemään tarvittavat muutokset ja parantumaan.

"Mahdollisuuksien moottori" on käynnistettävä uudelleen sijoittamalla koulutukseen, terveydenhuoltoon ja asuntoihin, jotta vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusainekset olisivat useampien saatavilla ja tavoitettavissa.

Uskon, että yksi syy yrittäjyyden merkittävään laskuun Yhdysvalloissa 1980-luvun jälkeen on asianmukaisten yhteiskunnallisten turvaverkkojen puute. Yrittäjyys on riippuvaista siitä, että ihmiset voivat ottaa riskejä yritystä perustaessaan. Se on miltei mahdotonta, ellei käytössä ole jonkinlaista turvaverkkoa, jollainen minullakin oli. Nykypäivän yrittäjyydestä haaveilevia kuormittavat opintolainat, paikallaan junnaavat palkat ja nousevat elinkustannukset, joiden vuoksi heidän on vaikea säästää yrityksen perustamiseen tarvittava pesämuna.

Maamme ja lastenlastemme tulevaisuuteen sijoittaminen on kallista. Meidän onkin luotava progressiivisempi tuloverojärjestelmä ja korotettava perintöveroa merkittävästi. Lisäksi yrityksiltä on perittävä enemmän veroja. Tulevaisuuteen sijoittamisen ohella meidän on myös vähennettävä valtion alijäämää, jotta olemme valmiimpia kohtaamaan ulkoisia shokkeja, joita saatamme kohdata tulevaisuuden nopeasti muuttuvassa maailmassa. Lyhyesti sanottuna kaltaisteni ihmisten pitäisi maksaa huomattavasti enemmän veroja – ja uskon, että meitä kaikkia hyödyttävän yhteiskunnan luominen on sen arvoista.

Monet näistä muutoksista ovat ehkä lyhyellä tähtäimellä yrityksille ”huonoja”. Ne edustavat kuitenkin pitkäaikaisia sijoituksia kansakuntaamme, ja siksi uskonkin, että niillä saadaan aikaiseksi merkittäviä etuja pitkällä tähtäimellä.

Miksi muutos ei ole vielä tapahtunut? Väitän, että se johtuu siitä, että kaikkia hallituksemme elimiä hallussaan pitävä suurten ikäluokkien enemmistö ei ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa paremman tulevaisuuden luomiseksi lapsilleen. Vuosikymmenten ajan hallituksemme on tarjonnut verohelpotuksia alijäämää kasvattamalla sekä tukenut jo valmiiksi vauraita rikastuttaakseen tärkeintä äänestäjäkuntaansa: suuria ikäluokkia. Suurten ikäluokkien hallussa onkin lähes 60 % yhdysvaltalaisten kotitalouksien vauraudesta. Vertailun vuoksi todettakoon, että miljardöörien hallussa on noin 3 %. Sosiaaliturvan piirissä rahoitamme esimerkiksi ohjelmaa, joka maksaa etuuksia historiamme vauraimmalle sukupolvelle ilman minkäänlaista tarveharkintaa.

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että kun vanhempi sukupolvi ei näe itseään nuoremmassa sukupolvessa, se ei ole yhtä halukas sijoittamaan nuoremman sukupolven tulevaisuuteen. Yhdysvalloissa suurista ikäluokista noin 70 % on valkoihoisia, kun taas Z-sukupolvesta valkoisia on noin 50 %. Yhdysvaltojen demografista muutosta ei voi pysäyttää. Kysymys onkin siis, pystymmekö tekemään yhteistyötä luodaksemme maan, joka edustaa perimmäisiä arvojaan paremmin, parantaa menneisyyden syvät haavat, pyrkii hävittämään rasismin ja epätasa-arvon ja luo mahdollisuuksia kaikille riippumatta siitä, keitä me olemme ja missä satuimme syntymään.

Lähde: https://money.cnn.com/interactive/economy/diversity-millennials-boomers/

As for Snapchat, we simply cannot promote accounts in America that are linked to people who incite racial violence, whether they do so on or off our platform. Our Discover content platform is a curated platform, where we decide what we promote. We have spoken time and again about working hard to make a positive impact, and we will walk the talk with the content we promote on Snapchat. We may continue to allow divisive people to maintain an account on Snapchat, as long as the content that is published on Snapchat is consistent with our community guidelines, but we will not promote that account or content in any way.

It is never too late to turn towards love, and it is my sincere and earnest hope that the leadership of our great country will work towards our founding values, our raison d’être: freedom, equality, and justice for all.

Until that day, we will make it clear with our actions that there is no grey area when it comes to racism, violence, and injustice – and we will not promote it, nor those who support it, on our platform.

This does not mean that we will remove content that people disagree with, or accounts that are insensitive to some people. There are plenty of debates to be had about the future of our country and the world. But there is simply no room for debate in our country about the value of human life and the importance of a constant struggle for freedom, equality, and justice. We are standing with all those who stand for peace, love, and justice and we will use our platform to promote good rather than evil.

I know there are many people who feel that just because “some people” are racist, or just because there is “some injustice” in our society that we are “not all bad.” It is my view that humanity is deeply interconnected and that when one of us suffers, we all suffer. When one of us is hungry, we are all hungry. And when one of us is poor, we are all poor. When any one of us enables injustice through our silence we have all failed to create a nation that strives for its highest ideals.

Some of you have asked about whether Snap will contribute to organizations that support equality and justice. The answer is yes. But in my experience, philanthropy is simply unable to make more than a dent in the grave injustices we face. While our family has and will continue to contribute meaningfully to create opportunity for the underprivileged, and donate to the guardians of justice, these circumstances call for a more radical reorganization of our society. Private philanthropy can patch holes, or accelerate progress, but it alone cannot cross the deep and wide chasm of injustice. We must cross that chasm together as a united nation. United in the striving for freedom, equality, and justice for all.

We have a great many challenges in front of us. To confront the long legacy of violence and injustice in America – of which George, Ahmaud, and Breonna are the latest victims, with so many more unnamed – we must embrace profound change. Not merely a change in our country, but a change in our hearts. We must carry the light of peace and share the embrace of love with all humankind.

May peace be with you,

Evan