Sosiaalisen median ei tarvitse pysyä nykyisellään. Sosiaalinen media on nuori, ja sillä on kasvukipuja. Meidän on kyseenalaistettava oletukset ja vietävä tätä uutta mediaa kohti uusia tavoitteita. Ensimmäisessä Snapchat-blogiin kirjoittamassani julkaisussa kyseenalaistin sosiaalisen median sisällön pysyvyyden. Pysyvä sisältö on vain yksi vaihtoehto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia, eikä se ole välttämätöntä. Haluaisinkin tässä pohtia yhtä tärkeää pysyvän sisällön osaa: sosiaalisen median profiilia.
Meille tuttu sosiaalisen median profiili on kokoelma tietoja, jotka koskevat sinua ja/tai jotka olet luonut, yleensä sellaisten ihmisten kanssa, joihin sinulla on yhteys. Profiili rakentaa identiteettiä enemmän tai vähemmän rajoittavilla tavoilla.Oikeaa nimeä koskevat käytännöt, tiedot mieltymyksistämme, yksityiskohtaiset tiedot menneisyydestä ja nykyiset aktiviteetit muodostavat yhdessä jäsennetyn joukon laatikoita, joihin koitamme mahduttautua. Lisäksi tallennettujen tietojen kasvaessa kasvaa myös profiilin koko sekä sen vaikutus ajatteluumme ja käyttäytymiseeemme.
Sosiaalisen median profiili yrittää vakuuttaa meidät siitä, että elämän, jota luonnehtii lyhytaikaisten tapahtumien virta, tulisi olla myös simulaatio. Elettyjen kokemusten nopeasti muuttuva virta pitäisi pilkkoa kokoelmaksi erillisiä ja irrallisia kohteita, jotka sullotaan profiilin laatikoihin. Profiilin logiikka on, että elämä pitäisi vangita, säilyttää ja laittaa näytille lasivitriiniin. Se vaatii meitä tekemään elämästämme keräilykohteen ja luomaan itsestämme museon. Hetket pilkotaan paloiksi, asetetaan ruudukkoon, ilmaistaan määrällisesti ja sijoitetaan paremmuusjärjestykseen. Pysyvät sosiaaliset mediat perustuvat tällaisiin profiileihin, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän rajoittavia ja taulukkomaisia. Pysyvyyden kyseenalaistaminen merkitsee tällaisen sosiaalisen median profiilin kyseenalaistamista. Se mahdollistaa profiilin, joka ei ole lasivitriiniin säilötty kokoelma vaan jotain elävämpää, vaihtuvampaa ja jatkuvasti muuttuvaa.
***
Identiteetin tallentaminen sosiaalisen median kategorioiden mukaan ei ole pelkästään huono asia, eikä tavoitteeni ole, että siitä päästäisiin kokonaan eroon. Haluan kuitenkin pohtia, voitaisiinko sitä arvioida uudelleen, jolloin siitä tehtäisiin vain yksi vaihtoehto oletusasetuksen sijaan. Jos ihmiset ja identiteetit ovat pohjimmiltaan vaihtelevia ja jatkuvasti muuttuvia, niin olisiko mahdollista luoda sosiaalinen media, joka ei vaadi meitä luokittelemaan itseämme niin moneen identiteettilaatikkoon?
Ajatellaanpa hetki yleistä nykyajalle ja kulttuurille tyypillisistä mantraa, joka löytyy lasten kirjoista, elämäntapaoppaista ja arkipäivän neuvoista: ole oma itsesi. Meidän tulee löytää todellinen ja aito versio itsestämme ja pysyä sille uskollisina. Se voi olla hyvä neuvo, mutta jos sinua ärsytti sanan "aito" lukeminen yhtä paljon kuin minua ärsytti sen kirjoittaminen, niin tiedätkin jo, että tämä neuvo antaa tilaa vain yhdelle versiolle itsestä riippumatta ajasta ja paikasta. Siksi se voi saada karttamaan muutosta. On kuitenkin olemassa toinenkin koulukunta, joka ymmärtää, että identiteetti ei ole vakaa vaan muuttuu jatkuvasti. Yhden muuttumattoman minuuden sijaan voimme puhua muuttuvasta minuudesta, joka kuvastaa pikemminkin tekemistä kuin olemista.
Ymmärrän, että tämä on abstrakti käsite, eikä filosofista väittelyä voi ratkaista blogissa, mutta internetillä on ollut mielenkiintoinen rooli identiteetin jatkuvuuden ja muutoksen välisessä jännitteessä. Tarina on jo tuttu: internet tarjosi mahdollisuuden arvioida identiteettimme uudelleen ylittämällä maantieteellisen sijainnin, fyysisten kykyjen sekä etnisen taustan, sukupuolen, iän ja jopa lajin tuomat rajoitteet (vaikkakin tämä irrottautuminen oli vain kuvitelmaa). The New Yorker -lehdessä julkaistu kuuluisa pilakuva vitsaili, että "internetissä kukaan ei tiedä, että olet koira". Myöhemmin internetistä tuli valtavirtaa, ja se kaupallistui. Sitä alettiin pitää normaalina, ja jossain vaiheessa spontaanin nimettömyyden korvasi pysyvä identiteetti. Nyt kun kaikki tietävät, että olet koira, on vaikeaa olla enää mitään muuta.
Sosiaalinen media antaa suuren painoarvon identiteetillemme, johon liittyviä tietoja tallennetaan jatkuvasti. Niitä kertyy koko ajan lisää, ja ne säilytetään ja esitellään meille uudelleen aina käytettävissä olevassa profiilissa itsestämme. Identiteetillä on toki merkitys, tarkoitus, menneisyys ja se voi olla ilon lähde. Nykyään kuitenkin identiteetti kasaantuu nopeasti, mikä lisää itsetietoisuuttamme eksponentiaalisesti. Profiilikuva, tausta, mieltymykset, tekemiset ja tiedot kavereista johtavat loputtomaan ja jatkuvasti lisääntyvään itsetutkiskeluun, johon yhdistetäään vielä aimo annos muiden katseltavana olemista. Se mikä yhdessä hetkessä on itseilmaisua, onkin toisessa hetkessä itsensä valvontaa, kun siitä, kuka olet (ja kuka et ole) tulee aina vain suurempi osa jokapäiväistä elämää.
Kun itseilmaisu yhdistetään pysyviin luokittelulaatikoihin (digitaalisiin tai muihin), se on vaarassa muuttua yhä rajoittavammaksi. Lisäksi yllämainittu paine olla todellinen, aito ja oma itsensä, voi saada lukuisat todisteet omasta minuudesta muuttumaan rajoittaviksi ja estää identiteetin muutoksen. Olen huolissani siitä, että nykyajan hallitseva sosiaalinen media perustuu liian usein ideaan (ja ihanteeseen) yhdestä todellisesta, muuttumattomasta ja vakaasta minuudesta. Tällöin leikkisyydelle ja kehitykselle ei ole tilaa. Sosiaalinen media perustuu tarkasti jäsennettyihin laatikoihin ja luokkiin, joista useimmat antavat numeerisen arvion sisältömme kaikille osille. Tällainen taulukkomallinen tiedontallennuskone ei ota riittävästi huomioon sitä todellisuutta, että ihmiset ovat muuttuvia, vaihtelevia ja epätäydellisiä niin surullisella kuin kauniillakin tavalla.
***
Sosiaalinen media on vielä nuori, mutta se ei siltikään huomioi nuoruutta kunnolla. Tällä en tarkoita pelkästään nuoria ihmisiä vaan pikemminkin muutosta ja kasvua, joka on terveellistä iästä riippumatta. Sosialinen media vaatii oletuksena käyttäjiä tallentamaan ja tuomaan itsensä pysyvästi esille, mikä vaarantaa korvaamattoman tärkeän identiteetillä leikkimisen. Toisin sanoen: monet meistä kaipaavat sosiaalista mediaa, joka muistuttaa vähemmän ostoskeskusta ja enemmän puistoa. Koska puisto ei ole niin standardisoitu, rajoitettu ja valvottu, siellä voi ehkä tehdä jotain vähän hölmöä. Polviin tulee naarmuja. Virheitä ei kuitenkaan pitäisi täysin välttää, vaikka hallitseva sosiaalinen media sitä vaatiikin, aiheuttaen siten jatkuvaa ylimitoitettua ahdistusta siitä, mitä siellä julkaistaan. Terveellinen korjaus nykyiseen sosiaaliseen mediaan olisi luoda alustoja, joilla on enemmän tilaa käyttäytyä ilman, että tämä käyttäytyminen määrittää identiteetin ja sallitun tekemisen. Ajatus ei-valvotuista tiloista ilmaisua varten saattaa pelottaa, mutta sellaisten tilojen puute on paljon huolestuttavampaa. *
Hallitseva sosiaalinen media on ottanut mielestäni radikaalisti kantaa hyvin luokitellun ja kaikkialla läsnä olevan identiteetin puolesta. Tämä kannanotto pakottaa mukautumaan ihanteeseen yhdestä vakaasta identiteetistä, joka meidän täytyy jatkuvasti säilyttää. Tällainen filosofia ei ota huomioon minuuden todellista epätäydellisyyttä ja muuttuvuutta eikä tue kasvua. Se on erityisen haitallinen niille, jotka ovat sosiaalisesti kaikkein haavoittuvimpia. Pohdinkin, miten voisimme luoda sosiaalisen median, joka ei aina syvennä suhdettamme itseemme identiteettilaatikkojen kautta. Uskon, että lyhytaikainen sosiaalinen media tarjoaa uusia tapoja ymmärtää sosiaalisen median profiilia. Se ei koostu pysäytetyistä, mitattavista elämän palasista vaan on sen sijaan jotain muuttuvaa, vaihtelevaa ja elävää.
*Huom. Ajatus siitä, että ihmisellä tulisi olla yksi vakaa ja todellinen tai aito identiteetti on kaikkein vaikein niille, jotka ovat sosiaalisesti haavoittuvampia. Vain yhden muuttumattoman identiteetin omaaminen ei välttämättä vaikuta ongelmalliselta niille, joita ei jatkuvasti leimata ja rangaista sen vuoksi, keitä he ovat. On kuitenkin tunnustettava laajemmin, että monet ihmiset oikeutetusti haluavat ja tarvitsevat sosiaalisia piilopaikkoja, joissa identiteetillä voi leikkiä eikä sitä tarvitse tuoda näkyvästi esille, varsinkin silloin, kun mahdolliset seuraukset voivat olla huomattavia. Etninen tausta, luokka, sukupuoli, seksuaalisuus, kyky, ikä ja monet muut vallan ja haavoittuvuuden kohtauspisteet täytyy huomioida keskusteluissa siitä, miten sosiaalista mediaa rakennetaan, käytetään ja kehitetään.